Kannattaako tätä blogia jatkaa?

En ole viitsinyt päivittää tätä blogia, koska uudet verkkopalvelut ovat ajaneet ohi linkkiblogeista. Jotain kiinnostavia linkkejä olen sitten laittanut Murti-Bingin pillereihin. Myöskään luetun referoiminen tai muistiinpanot eivät ole kauhean innostavaa julkaistavaa! Blogilla näyttää olevan itseni lisäksi kahdeksan tilaajaa. Minulla ei ole käsitystä oletteko te kavereitani, jotka ovat tilanneet blogin kannatuksen vuoksi, vai onko joukossa analyyttisen filosofian harrastajia joita linkittämäni aiheet tosiaan kiinnostavat.

En ole huomannut, että Suomessa tai suomeksi juuri olisi (akateemista) filosofiaa käsitteleviä blogeja. Elämänkatsomuksellisia blogeja tietysti on. Tämä on erikoinen puute, ja liittyy luultavasti perisuomalaiseen nolatuksi tulemisen pelkoon. Blogin kirjoittamisesta ei myöskään voi saada akateemisia meriittejä tai opintosuorituksia. Ihmiset joilla olisi jotain annettavaa eivät halua antaa sitä netissä. Surullista, varsinkin koska englanninkielinen blogosfääri on täynnä laadukkaita filosofisia blogeja.

Kommenttiosasto on auki, joten kertokaa kannattaako yrittää puhaltaa henkeä tähän blogiin. Teen lähipäivinä yhden yrityksen. Robert Brandomin tuoreet Woodbridge-luennot ovat netissä, joten voisin hiukan referoida niitä. Nykyfilosofian kummallisuuksiin kuuluu, että idealismi on yht'äkkiä alkanut kiinnostaa niin monia. Tosin tulkinnat ovat muuta kuin joskus. Hegel on chic, mutta Hegeliä ei nyt edes pidetä idealistina sanan metafyysisessä mielessä. Todellisuus ei ole "henkeä" uusille analyyttisille idealisteille. Hegel muistuttaa näissä tulkinnoissa enemmän Wittgensteinia kuin metafyysikkoa.

Significance of philosophical theories for everyday conduct

Damasio's new research on moral cognition and social emotions suggests, among other things, that utilitarianism is a kind of brain damage.

I have always thought that would certain philosophical positions be taken really seriously, they should be labelled among mental disorders. Obviously philosophy is mostly about conceptual puzzle-cases and brainteasers. But sometimes there are pretensions to offer real life guidance also. Hume, Damasio, Ken Binmore and other naturalists would rather see us trusting our evolved social emotions more than any such pretensions. And we do, naturally.

Sometimes you just don't know what real life consequences a philosophical view might have. Lewisian realism about possible worlds, anyone? It's called metaphysics because it doesn't have any bearing on possible experience. But there are more disturbing contenders than a priori metaphysics.

Tarski famously said that semantics isn't a cure for toothache or other life's ills, yet he also maintained that natural languages are "inconsistent". Well, were we to believe Tarski on natural languages, there really should be some real consequences for our thought and talk. But what would these be? There's even a looming circularity and a threat to contentfulness of intentional states, depending on what we take this "inconsistency" to amount to. Most people just don't let their philosophical views interact with their common sense inferences at all, which is sane but slightly boring.

Haugeland

John Haugelandin haastattelu.

The Connectives

Lloyd Humberstonen massiivinen The Connectives on kai niitä, joihin toivoisi jaksavansa tutustua. Metodinen alemmuudentunto kyllä jyllää kovasti tätä selaillessa.

Ab esse ad posse

Michael Glanzberg, Quantifiers.

Richard Zach, The Development of Mathematical Logic from Russell to Tarski 1900-1935.

Soamesin uusia papereita

Scott Soamesin sivulta: Why Propositions Can't Be Sets of Truth-Supporting Circumstances, Analytic Philosophy in America ja sokerina pohjalla Actually.

Analyyttinen pragmatismi

Kotijumalani Bob Brandomin uusin kama on netissä. Vuoden 2006 John Locke-luennot Between Saying and Doing - Towards an Analytic Pragmatism löytää täältä. Paljon uusia ideoita, ja tyyli on luennoissa keskustelevampi kuin MIE:ssä.

Reason and Nature

John McDowellin luento Reason and Nature sekä sitä koskeva symposia (1999) on netissä. McDowell ei ole suosikkifilosofejani: hän on filosofien filosofi, jonka itseensäkääriytyvä diskurssi on ollut tarpeettoman vaikeaselkoista nykyklassikon aseman saaneesta Mind and World-kirjasta lähtien. Kyse ei ole teknisyydestä - juuri tekninen esityshän voi olla kaikkein selkein. Kyse on jonkinlaisesta kontinentaalisen eli huonon esitystavan saapumisesta angloamerikkalaiseen maailmaan. McDowellia kuitenkin pidetään yhtenä suurista elossa olevista, joten hänen ajatteluunsa täytyy jossain määrin jaksaa tutustua.

What the Heck

Richard G. Heckin sivulta löytyy hyödyllistä materiaalia: Formal Background for Theories of Truth, Tarski's Theory of Truth ja Kripke's Theory of Truth.